Ei kanaa

Korkealentoinen idea

Vuonna 2014 muotoilija Maija Itkonen istui lentokoneessa. Atlantin yllä hän sai ajatuksen, joka aloittaisi ruokavallankumouksen ja muuttaisi käsityksiä kasvisaterioista. Hän ei tosin tiennyt sitä vielä itse tarttuessaan New York Timesiin, jonka artikkelin otsikko julisti: "Fake meats, finally taste like chicken.”

Maijan päässä kuohahti. Hän oli ollut koko elämänsä kasvissyöjä eikä ymmärtänyt ajatusta lihaimitaatiosta. Miksi ”kanalta maistuva” olisi tavoittelemisen arvoista?

Toki Maijankin mielestä oli ihailtavaa, että elintarvikefirmat yrittivät parantaa kasvispohjaisten proteiiniensa laatua. Lihateollisuuden päästöt ja yhä uusien laidunmaiden raivaus oli pakottamassa maapalloa polvilleen. Epäpuhdas ruoka aiheutti yhä enemmän tauteja ja suoranaisia epidemioita, ja tuotantoeläimet kärsivät kelvottomissa oloissa.

Soijasta, vehnästä tai sienistä valmistetut proteiiniruuat, joita Maija ja hänen perheensä olivat kokeilleet, maistuivat kuitenkin kovin mitäänsanomattomilta. Jos "kanan maku" oli näiden valmistajien korkeimpana tavoitteena, se ei ehkä ollut mikään ihme. Maija pohti myös sitä, miksi ruokaa piti valmistaa toiselta puolelta maapalloa kuljetettavista raaka-aineista.

Silloin hänen päähänsä lennähti ajatus erilaisesta vaihtoehdosta: kaura.

Ja heti perään nimi: Reetta Kivelä.

Kumppaniksi kauranero

Reetta oli yksi Maijan parhaista lukioaikaisista ystävistä, josta oli myöhemmin tullut arvostettu tutkija. Reetan tutkimusaiheena oli ollut nimenomaan kaura ja sen ravinnolliset ominaisuudet.

Maija otti yhteyttä ystäväänsä heti, kun oli kone oli laskeutunut. Maijan into ei kuitenkaan heti tarttunut Reettaan. Tutkijana hän epäili idean toteuttamiskelpoisuutta. Se kuulosti kovin mutkikkaalta, huolimatta siitä, että kaura sisältää runsaasti kuituja, mineraaleja ja antioksidantteja sekä enemmän proteiinia kuin muut viljakasvit. Ajatus siitä, että kauran proteiinista voisi tehdä jotain maultaan ja rakenteeltaan erityisen hyvää, tuntui ensin mahdottomalta.

Pitkäaikaisen ystävänsä innostuksen ja ehkä hieman omankin uteliaisuutensa takia Reetta kuitenkin lupasi testata ajatusta käytännössä. Tieteilijän skeptisyyttä vastaan taisteli halu haastaa olemassa olevia totuuksia ja luoda jotain uutta. Reetta halusi lihalle vaihtoehdon myös omassa arjessaan. Hän halusi tarjota kasvissyöjiksi ryhtyneille teini-ikäisille lapsilleen jotain muutakin kuin linssejä ja soijaa.

Laboratoriossa vietettyjen tuntien ja päivien kuluessa usko miltei mahdottomaan alkoi vähitellen vahvistua. Kaiken sen perusteella, mitä Reetta kaurasta tiesi, hän osasi etsiä vastauksia epätodennäköisistä suunnista. Lopulta ei kestänyt kauankaan, kun Reetta oli jo täysin vakuuttunut Maijan idean toimivuudesta.

Muutamme maailmaa ateria kerrallaan

Oltiin jo niin pitkällä, että Maija ja Reetta olivat perustaneet yhtiön, josta oli tuleva Gold&Green Foods. Pienen startup-yrityksen vaatimattomana tavoitteena oli tehdä ruokavallankumous – viedä maailmaa oikeaan suuntaan ateria kerrallaan. Vallankumouksen aseina olivat kasvit ja teknologia, palkintona ihmisten terveys ja puhtaampi ympäristö. Jokapäiväisenä taistelukenttänä toimi keittiön pöytä.

Yhtiön kehittämä tuote oli kaukana kaikesta jo olemassa olevasta. Moni epäili yrityksen järkevyyttä. Toisaalta: jos haluaa muuttaa maailmaa, pupu ei saa mennä pöksyyn. Tai jos muistaa alkuperäisen sykäyksen antaneen lehtijutun niin sama englanniksi: Don't be a chicken.

Matkallaan kohti täydellistä kasviproteiinia Maija ja Reetta kohtasivat palkokasveihin erikoistuneen Zhong-Qing Jiangin. ”Johnny” liittyi joukkoon ja toi projektiin uutta puhtia sekä käytännön apua. Oli nimittäin käynyt jo selväksi, ettei käytössä olleen laboratorion varustus riittänyt tuotteen kehittämiseen. Ystävykset tarvitsisivat täysin uuden tavan käsitellä kauraa ja siihen soveltuvat laitteet. Sellaisia ei Euroopasta löytynyt.

Oli mietinnän paikka. Uusien laitteiden kehittäminen olisi kallista, ja vaikka siihen järjestyisi rahoituskin, suunnittelu veisi ikuisuuksia. Oli oltava toinen tie. Se piti vain löytää.

Oikotie Kiinan kautta

Yliopistoyhteyksiensä kautta tuoreet yrittäjät saivat yhteyden kiinalaiseen professoriin, joka puolestaan sattui tuntemaan Kiinan syrjäseuduilla sijaitsevan tehtaan. Etsitty ratkaisu saattoi löytyä sieltä. Kannatti ainakin kokeilla.

Muutama jauhopussi mukanaan vallankumoukselliset lensivät kaukaiselle tehtaalle, joka oli erikoistunut soijan prosessointiin. Osaaminen tehtaalla yllätti heidät positiivisesti, ja laitteisto oli juuri sitä, mitä oli haettu. Reetta ja Zhong-Qing kokeilivat prosessiin mukanaan tuomaansa jauhoa, vaikka paikalliset naureskelivatkin heidän touhuilleen. Tuloksena ei ehkä ollut vielä aivan täydellistä ”kauralihaa”, mutta ensimmäinen testi oli hyvinkin lupaava.

Paluumatkalla pusseissa oli jauhojen sijaan tuliaisia, jotka herättivät tulliviranomaisissa huomattavaa kiinnostusta. Tarvittava materiaali kuitenkin saatiin Helsinkiin, ja niistä rakennettiin laitteiston prototyyppi yliopiston laboratorioon. Laboratorio sai kuitenkin jäädä, kun yhtiö vuokrasi temmellyskentäkseen vanhan kakkuleipomon. Siellä ideoita, kauraa ja teknologiaa voitiin kehittää yhä paremmaksi. Tavoite oli edelleen sama: luoda täydellinen kasviproteiini.

Ei aivan helppoa kauraa

Kehityspolku oli pitkä ja mutkainen. Välillä otettiin tietenkin myös harha-askelia. Lopulta, puolen vuoden jälkeen, oltiin kuitenkin perillä: sekoittamalla kauraan sopivassa suhteessa härkäpapua ja keltaherneitä oltiin saatu aikaan tuote, joka maistui paremmalta kuin kana. Se sisälsi myös enemmän proteiinia ja kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Eikä siinä vielä kaikki: mekaanisella prosessilla, jossa kuidut kirjaimellisesti nyhdettiin kaurasta, saatiin aikaan rakenne, jossa suutuntuma oli juuri oikea. Pannulla se käyttäytyi täsmälleen niin kuin pitikin, paistui vähässä rasvassa miellyttävän rapeaksi.

Näytti siltä, että Reetta, Maija ja Zhong-Qing eivät olleet löytäneet vain täydellistä kasviproteiinia. He olivat löytäneet täydellisen proteiinin.

Totuuden hetki – myynnin aloitus

Suunnitelmana oli aloittaa myynti aluksi varovaisesti vain muutamassa pienessä liikkeessä, jotta voitaisiin nähdä, mitä ihmiset tuotteesta ajattelivat.

Strategia meni kuitenkin mönkään, sillä tuotteet katosivat kaupan hyllyiltä nopeammin kuin kukaan oli osannut uskoa.

Ihmiset rakastivat Nyhtökauraa. Kaupat rakastivat sitä. Gold&Green Foods oli saanut lentävän lähdön. Ongelmana oli vain se, että pienessä entisessä leipomossa ei ollut tilaa tuotantolinjastolle, joka mitenkään olisi voinut vastata kasvavaan kysyntään. Kukaan ei myöskään täsmälleen tiennyt, miten ja kuinka nopeasti tällainen linjasto rakennettaisiin.

Tuotteita hyllylle...


Menestyksen tuomaa into ja pieni paniikinpoikanen saivat asioita tapahtumaan. Kahdessa kuukaudessa tyhjä tehdastila Järvenpäässä täyttyi uusista laitteista. Yritys saattoi vihdoin vastata kysyntään ja tuottaa Nyhtökauraa tarpeeksi kaikille sitä haluaville.

... ja plakaatteja seinälle

Nyhtökauran ja Gold&Green Foodsin parin ensimmäisen elinvuotensa aikana saama tunnusten määrä hakee vertaistaan suomalaisessa ruokahistoriassa. Vai miltä kuulostavat muun muassa nämä?

• Vuoden suomalainen elintarvike
• Vuoden ruokailmiö
• Tuottava Idea
• Best New Protein Food
• Vuoden uusmaalainen yritys
• Quality Innovation Award
• Helsingin yliopisto MMTDK Vuoden vaikuttaja

Meitä hymyilytti myös joulukuun 2016 Linnan juhlien tv-lähetyksen aikaan lähetetty twiitti. ”Ennen vierailta kysyttiin, mitä itsenäisyys sinulle tarkoittaa. Nyt kysyttiin, mitä Nyhtökaura sinulle tarkoittaa.”

Ei ole yhdentekevää, mitä suuhun laitamme

Vaikka palkinnot tietenkin ilahduttavat, ne eivät ole meille syy valmistaa Nyhtökauraa. Tärkeintä on, että kaikki, jotka haluavat jokapäiväisen ruokansa sisältävän terveellistä, vaivatonta ja ympäristölle ystävällistä proteiinia, voivat kokata mieliruokiaan tinkimättä sen paremmin periaatteistaan kuin makunautinnostaan.

Se, mitä syömme, on tärkeää. Ei pelkästään terveytemme tai ympäristön näkökulmasta, vaan myös sosiaalisen elämän ja hyvinvoinnin kannalta.
Toiminnallamme on tarkoitus, jos voimme auttaa ihmisiä syömään hyvin tavalla, joka samaan aikaan vie maapalloa oikeaan suuntaan.

Olemme vasta alussa

Kun Maija istui lentokoneessa Atlantin yllä, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä huominen tuo tullessaan. Nyt olemme jo askeleen pitemmällä ja varmoja siitä, että pohjoisista kaurapelloista kumpuava kasviproteiinimme todella on täydellinen. Yrityksemme nopea liikkeellelähtö on entistään vahvistanut itseluottamustamme ja saanut meidät asettamaan itsellemme realistisia tavoitteita: vaikkapa sellaisia kuin maailmanvalloitus.

Voit hyvin ajatella, että olemme fanaattisia, hieman outoja tai suuruudenhulluja.

Mutta älä ajattele, ettemmekö olisi tosissamme.